Kuinka "kynttilä" pelastui?

          ESITTELY   PALVELUT   TIIMI   UUTISET   PROJEKTIT   TAPAHTUMAT   ARTIKKELIT   YHTEYSTIEDOT   LINKIT
Mikset sinäkin kokeilisi tätä "kynttiläihmisen" testaamaa tietä?

Missä ovat lampaat?

Istun mietteissäni seurakunnan penkissä. Ympärilläni ylistysmusiikin pauhu suorastaan repii korviani. Näen ylistäjien karkelon, kuulen heidän kiljahduksensa, rumpujen pärinän ja torven toitahdukset.
Kuitenkin jotain tuntuu puuttuvan.
Niin, missä ovat lampaat? Missä ovat nuo vuosien varrella rakkaaksi käyneet seurakuntalaiset, vanhat, nuoret ja lapset? Mihin he ovat kadonneet?
Jostain sieluni sopukasta nousevat esiin sanat:
- Sinä kyllä ylistät (kiität) hyvin, mutta toinen ei siitä rakennu.
Minusta tuntuu, etten minäkään tänään rakennu tästä pauhusta, sillä minun on nälkä ja kaipaan niitä lampaita ja karitsoita ympärilleni. Minne he ovat kadonneet?
- Ovat hajaantuneet vuorille etsimään ruokaa nälkäänsä.
- Miksi? huomaan kysyväni.
- Minun paimeneni ovat kainneet itseään, eivätkä minun lampaitani, siksi lampaani ovat vuorilla ja metsissä eksyksissä petojen raadeltavina ja syötävinä.
- Eikö kukaan välitä lampaista? Eikö yksikään etsi niitä takaisin? kysymykset risteilevät mielessäni ja tuskin edes kuulen paimenten matkakertomuksia tai niitä seuraavaa saarnaa. Kuulen vain tämän toisenlaisen saarnan, jota muut eivät kuule.
- Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on, Hesekielin kirjan tutut sanat kaikuvat korvissani ja saavat minut kysymään:
- Herra, saanko tulla mukaasi etsimään niitä kadonneita?

Huomaatko sinä lampaiden kadonneen? Jos sen huomaat, lähdetkö kanssamme etsimään niitä kadonneita, tuomaan eksyneitä takaisin, sitomaan haavoittuneita ja vahvistamaan heikkoja? Niin lähdethän?

(1 Kor.14:16-17 ja Hes.34.)

Valmiina kivittämään

He toivat aviorikoksesta kiinni otetun naisen Jeesuksen eteen ja sanoivat:
- Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?
Jeesus vain kumartui vaitonaisena kirjoittamaan maan tomuun, mutta kysymysten toistuessa hän lopulta ojensi itsensä ja sanoi:
- Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.
Ja taas Jeesus kumartui kirjoittamaan tomuun.
En tiedä lukivatko he tomusta omat syntinsä ja nimensä, mutta lopulta paikalle ei jäänyt yhtään kivittäjää. Siinä olivat vain Jeesus ja nainen, jolle Jeesus sanoi:
Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?
Nainen vastasi: - Herra, ei kukaan.
Niin Jeesus sanoi hänelle: - En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.

Tämän päivän fariseukset ja kirjanoppineet ovat jälleen liikkeellä kivineen. He eivät tosin mistään hinnasta suostuisi kulkemaan nuo nimitykset selässään, vaan heidän yllään on pyhyyden kaapu. Kivitettävän paikalla ei seiso vain aviorikoksesta kiinni saatu nainen, vaan siinä voi olla mies tai nainen. Riittää, että ihminen on uskossa ollessaan eronnut ja ehkä vieläkin pahempaa, avioitunut uudelleen.
Kyseessä on siis heidän lakiensa mukaan avionrikkoja, huorintekijä, syntinen ja paha, josta on päästävä eroon. Siksi tuomion kivet ovat valmiina, eikä anteeksiantoa tunneta.
Mitähän Jeesus vastaisi heille, jos menisivät häneltä kysymään tuosta kivityksestä? Kirjoittaisiko hän yhä nimiä ja syntejä tomuun antaen synnittömälle luvan ensimmäisen kiven heittoon?
Montako kivittäjää siihen tänään jäisi syyllistä tuomitsemaan? Minä en jäisi, mutta entä sinä? Ei minusta ole tuomariksi, vaan onko sinusta?
Paljon mieluummin seison siinä syyllisen paikalla ja kuulen Herrani rakkaudelliset sanat:
- En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.
Ja haluan toimia juuri noiden sanojen mukaan.

(Joh. 8:1-11)





Tyhjä risti, tyhjä


Siinä se seisoi, tyhjänä, kolkkona keskellä Golgatan kumpua, tuo risti, jolla Hän kärsi kuoleman. Kuivuneen veren jäljet rosoisen puun pinnalla kertoivat annetun rangaistuksen julmuudesta.

Kuolemanrangaistus, hidas, kiduttava ja niin lopullinen oli pantu täytäntöön. Ei siksi, että Hän olisi tehnyt jotain pahaa. Kukaan ei voinut osoittaa Häntä syylliseksi minkään maallisen lain edessä ja lopulta Hänet tuomittiin kuolemaan Jumalan pilkkaamisesta, koska Hän sanoi totuuden. Jumala oli todellakin Hänen Isänsä.

Mutta Hän ei valittanut tuomiosta, ei pyytänyt armahdusta. Hän tiesi, että tämä oli ainut tie sovittaa rikkonut ihmiskunta Taivaallisen Isän kanssa. Synti, koko maailman rikkomukset ja jopa sairaudet, siinä kuorma, jonka Hän otti kantaakseen puolestamme.

Rangaistus oli niin lopullinen ja täydellinen, että Hän saattoi lopuksi huutaa:

- Se on täytetty!

Sovitus oli loppuun suoritettu jokaisen edestä, joka vain halusi hyväksyä Hänen kärsimänsä rangaistuksen omaksi hyväkseen… ja tuomitut oli viety hautaan pois silmistä.

Kaiken tämän kertoi tyhjä risti Golgatalla. Kuolema oli saanut kolkon satonsa..

 

Vain kolmea päivää myöhemmin kaikui toisenlainen viesti Hänen kuolemaansa murehtivien korviin:

- Hauta on tyhjä!!!

Kivi kallioon louhitun haudan suulta oli poissa, eikä Hän enää ollut siellä.

- Saattoiko se olla totta?!?

Pietari ja toiset kävivät toteamassa asian todeksi, eikä aikaakaan, kun Hän jo ilmestyi heille ja myöhemmin kaikkiaan yli viidellesadalle. Hän, Jeesus, Jumalan ainokainen Poika oli elossa…

Vihollisista viimeinen, kuolema, oli voitettu. Enää ei ollutkaan tarpeen vavisten odottaa sitä päivää, jolloin tuo pelottava vihollinen tulisi omalle kohdalle. Kauhun tilalle virisi toivo, odotus siitä, että minäkin Hänen kauttaan saisin kokea ylösnousemisen riemun…

Jos tyhjä risti olikin viestittänyt ilosanoman siitä, että menneen ajan synnit oli sovitettu, niin tyhjä hauta antoi vieläkin suuremman toivon. Hankittu sovitus olikin voimassa kautta ikuisuuden, koska Hänen voittonsa ylitti kuolemankin rajat…

Ja tänään, Hänen elämänsä ja ylösnousemusvoimansa riittivät tällaiselle tavalliselle taapertajalle voimaksi ja elämäksi tänne riitaisan ja levottoman maan kamaralle. Sovitus ja anteeksianto olivat voimassa Hänessä…

Kunpa saisi tuon viestin kaikumaan kaikkien niiden korviin, jotka tänään käyvät vihoissaan ja syyttäen naapuriensa kimppuun. Kunpa voisi välittää viestin jokaiselle, joka pursuaa vihaa ja pelkoa oman levottoman sydämensä syyllisyydestä, että Golgatan sovituksesta riittää sinullekin…

Hän ei todellakaan jäänyt ristille mätänemään kärsittyään syyttömänä rangaistuksen meidän kaikkien edestämme. Hänet nostettiin alas ja haudattiin, jottei kansan tarvitsisi kauemmin katsella tuota järkyttävää tuomion näkyä…

Vaan eivät kuoleman voimat, eivätkä sinetöidyn haudan sulkeva valtaisa kivi tai hallitsijan asettama vartijain joukko voineet Häntä pidättää. Hän palasi takaisin riistettyään kuoleman ja tuonelan avaimet vihollisen käsistä ja Hän elää TÄNÄÄN!

Se, elääkö Hän tänään sinun elämässäsi riippuu sinusta itsestäsi. Hänen sovitustyönsä on otettava henkilökohtaisesti vastaan. Se on kuin presidentin armahduskirja tuomitulle - se astuu voimaan vasta, kun tuomittu omalla allekirjoituksellaan hyväksyy ja vahvistaa sen vastaanotetuksi.

Toinenkin vaihtoehto on: Jäädä kärsimään itse ansaittua tuomiota, vaikka vapaus on tarjolla; vain vastaanottamisen päässä…

Toisinaan vihollinen kyllä tekee kaikkensa vakuuttaakseen, ettei tuo täydellinen sovitus voi koskea sinua. Muista kuitenkin silloin, että:

Hän tiesi kaikki syntisi
Hän tunsi kompurointisi matkalla
ja sittenkin Hän kantoi ristinsä ja antoi henkensä sinunkin edestäsi. Astu siis luottaen Hänen eteensä…

Mikä on suunta?

Aika ajoin tulee elämässä eteen erilaisia tilanteita, joissa joutuu ratkaisemaan sen suunnan, johon kulkuansa jatkaa.
Yksi tärkeimmistä ratkaisuista tässä suhteessa on se, kun ihmisen on valittava elämän ja kuoleman tien väliltä. Toisen suunnan päässä odottaa Jeesus ja iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Toisessa suunnassa on edessä sielunvihollinen ja toinen kuolema, ikuinen ero Jumalasta kadotuksen kauhuissa.
Me uskovat olemme tottuneet pitämään näiden vaihtoehtojen todellisuutta suorastaan itsestäänselvyytenä ja olemme usein kummissamme siitä, että niin harvat valitsevat Jeesuksen ja elämän tien. Toisinaan olemme jopa oppimestarin lailla sormi pystyssä moittineet 'väärän' valinnan tehneitä…
Vaan, onko minulla todella varaa moittia ketään väärästä ratkaisusta? Sitä olen tässä joutunut viime päivinä kyselemään.
Paljonko olen oikeastaan tehnyt sen eteen, että ystäväni, tuttavani, työtoveri - niin aivan kaikki tätä maatamme ja maapalloamme asuttavat ihmiset - saisivat oikeaa tietoa valittavana olevista teistä?
Näen kyllä kuoleman tien loistavat, valheelliset mainokset ilosta, riemusta ja nautinnoista. Niitä pursuaa joka tuutista sen kuin kerkiää. Ajatellaan nyt sitten vaikkapa TV:n Kauniita ja rohkeita tai sitten lehtien viihdeilmoitusten tarjontaa. Tarjolla on menestystä, rikkautta ja nautintoja, vaikka kulissien takana onkin aivan toinen maailma itkuineen ja tuskineen…
Kyseessä on pelkkä kuoleman tien mainos tai demo, jolla ei ole lopulta mitään tekemistä itse todellisuuden kanssa. Niiden tarkoituksena on vain saada 'ostaja' koukkuun….

Entä missä sitten on se toisen tien, elämän tien mainos?
Tiedän kyllä meidän uskovien saaneen sen hoidettavaksemme, mutta väliin herää mieleen pieni epäilys siitä, että taidamme hoitaa oman osamme perin kehnosti. Vai mitä mieltä sinä olet seuraavista esimerkeistä?

Jossain sisimmän sopukoissa kyllä kaikui hiljainen kehotus poiketa naapurin isännän juttusilla. Ja olihan sitä toki tullut jo muutenkin huomattua, ettei naapurilla mennyt kovin hyvin, mutta…
…päivän jakso Kauniista ja rohkeista oli juuri alkamassa. Ei sitä voinut juuri nyt lähteä. Kai sitä ehtisi myöhemminkin.
Poliisi oli käynyt seuraavana päivänä irrottamassa naapurin hirrestä. Kuolema oli tullut Kauniiden ja rohkeiden päättymisen aikoihin…

Olisi kai pitänyt uhrata joku kymppi evankeliointiinkin, mutta sohvakaluston pintaan oli tullut pari silmää häiritsevää naarmua, joten täytyi hankkia uusi…

Eihän sitä nyt kesken mukavan risteilyn voinut ryhtyä Jeesuksesta puhumaan. Matkaseuralaiset voisivat vaikka loukkaantua moisesta. Kyllähän he nyt sen muutenkin tiesivät, että sitä oltiin uskossa. Elämän todistuksen piti riittää.
Ja todistihan se elämä puolestaan. Ainakin sen, että ystävän iankaikkisuudesta ei ehkä todella välitettykään kylliksi. Ja sen, ettei usko tainnut itsellekään olla kovin tärkeätä…

Näiden ja monien muiden esimerkkien edessä katselen kasvojani peilistä ja huomaan rakkauteni Kristukseen kovin haalistuneeksi. Olen itsekäs ja itsekeskeinen. Todella anteeksipyynnön velkaa niille, jotka välinpitämättömyyteni tähden suuntaavat kohden kuoleman tietä, ja sinullekin, joka tähteni et saa riittävän selvää kuvaa Kristuksen täytetystä työstä sinun edestäsi ja siitä elämän tiestä, jota Hän sinulle tarjoaa.
Toivon ja rukoilen kuitenkin, ettet sinä tai kukaan muukaan valitsisi minun ja kaltaisteni välinpitämättömien uskovien tähden väärin tässä elämän ja kuoleman tien risteyksessä.
Valitse Jeesus ja elämä, minä pyydän sinua. Älä jää liikaa tuijottamaan meidän uskovien puutteita ja vajaavaisuutta.

Sinulle väsynyt

          ESITTELY   PALVELUT   TIIMI   UUTISET   PROJEKTIT   TAPAHTUMAT   ARTIKKELIT   YHTEYSTIEDOT   LINKIT

He kohottavat siipensä..

Vai tässä vielä siipiä kohottelemaan? Elämän myrsky riehuu ympärillä ja voimat ovat lopussa. Tuntuu kuin silmät painuisivat väkisinkin kiinni, ei sitten millään enää jaksaisi metriäkään eteenpäin. Olo on kuin leikkuupuimurin läpi lentäneellä varpusella myrskyssä.

Ei oikein tiedä, että vieläkö yrittäisi räpistellä eteenpäin, vai joko luovuttaisi? Siipisulat ovat niin kovin vinksallaan, jos niitä siipiä nyt ylipäätänsä on ollutkaan. Lennä siinä sitten kolhittuna ja murjottuna.

Ehkä sinullekin tuttuja tunnelmia arkisten puuhiesi keskellä. Väsyttää. Elämän ilosta tai innosta ei voi edes puhua. Jonkun tutun kohdatessa vielä vaivoin jaksaa vääntää naamalleen iloisen ja onnellisen ilmeen. Tai totuus lienee lähempänä irvistyksen irvikuvaa.

Aikansa sitä yritti ja ponnisteli, mutta lopulta tuli eteen se päivä, jolloin ei enää jaksanut. Nyt sitä vain raahautui hetkestä toiseen vapautusta ja helpotusta odottaen.

Totta kyllä, että jossakin sydämen sopukoissa vielä eli outo toivon kipinä. Eihän sitä ilman toivoa olisi jaksanut näinkään pitkälle.

Juuri tuollaisen väsymyksen ja ahdistuksen keskellä yhtäkkiä mieleen tunkeutuvat sanat: "He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."

Sanat tuntuvat suorastaan irvokkailta tällä hetkellä ja tekisi mieli huutaa vastaukseksi:

- Mutta minä väsyn! Olen jo aivan lopussa!

- Hae se kohta Raamatusta, aivan kuin joku olisi kuiskannut sen korvaani, - ja lue.

Raamatunkohta löytyy Jesajan kirjan luvusta 40 jakeesta 29 luvun loppuun ja siitä voin lukea:

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.

Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat, He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy."

Ensin en näe lääkettä tilanteeseeni. On sinä toki lupaus siitä, että HÄN antaa väkeä väsyneelle ja voimaa voimattomalle, mutta…

Minä näen vain väsyvät nuorukaiset ja kompastuvat nuoret miehet, enkä taida vuosiltani lukeutua enää heidän joukkoonsa. Siinä, missä lapset ja nuoret juoksevat, olen tottunut hiukan verkkaisempaan tahtiin. Ja sekin ottaa voimille. Väliin jo pelkkä nuorempien juoksun katsominen tuntuu hengästyttävän, saati sitten nämä elämän myrskyiset ja raskaat taipaleet.

Sitten aivan yllättäen tajuan sen.

Herra ei odotakaan minun juoksevan ja ponnistelevan omilla voimillani eteenpäin. "Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman."

Näen tuon Raamatun kotkan aivan uusin silmin. Myrsky tuivertaa ympärillä, mutta se vain odottaa, kunnes Herran lähettämä väkevä tuuli osuu kohdalle.

Silloin se kohottaa siipensä ja antautuu tuulen kannatettavaksi liitäen kaikkien vaikeuksien yläpuolelle. Kotkan koko olemus lepää myrskyn voimalla puhaltavan tuulen kannattavilla käsivarsilla ja niin se lentää kauas ja korkealle.

Turhaan minäkin tässä olen itse räpiköinyt ja räpistellyt väsyttäen itseni. On aika odottaa Herraa ja levittää siipensä Hänen Pyhän Henkensä tuulten kannateltaviksi. Antaa Hänen nostaa minut korkealle, yläpuolelle kaikkien maassa myllertävien myrskyjen. Siellä pilvien toisella puolen ei tunnu enää kylmä tuulen viskoma räntä. Siellä eivät lennä kivet ja hiekka, ei risut ja männynkävyt…

Ja voin todellakin turvallisin mielin odottaa Herraa, sillä Hän tuli tänne alas meidän keskellemme Jeesuksessa, eli ihmisen elämän ahdistuksineen kaikkineen. Lopulta Hänet naulittiin Golgatan keskimmäiselle ristille kuolemaan meidän, sinun ja minun, syntiemme tähden…

Mutta Hän voitti kuoleman vallat ja elää tänään. Häntä kannattaa odottaa ja heittäytyä Hänen varaansa kuin siipensä kohottava kotka, joka heittäytyy voimakkaampansa kannettavaksi. Sen saamme mekin väsyneet, sinä ja minä tehdä. Hän kantaa meidät voimallaan.

Paholaisen parhaat työntekijät

Sielunvihollinen oli koonnut lähimpänsä neuvotteluun.
- Oletteko nähneet nuo innokkaat Jeesuksen todistajat? Meidän täytyy tehdä jotain pysäyttääksemme heidät.
- Kyllä me olemme nähneet heidät, vastasivat toiset kuorossa, - mutta emme ole keksineet hyvää tapaa heidän pysäyttämisekseen. He ylittävät kaikki rajat ja menevät kaikkialle sanomansa kanssa.
- On aika ryhtyä rajuihin toimiin heitä vastaan, huusi paholainen ja jatkoi: - Ottakaa ensin käsittelyyn avioliitossa olevat ja saakaa aikaan epäjärjestystä heidän avioliittoihinsa. Käyttäkää kaikkia mahdollisia keinoja, joita vain keksitte, ilkeitä huhuja, mustasukkaisuutta, persoonallisuushäiriöitä, mitä tahansa, jotta saatte heidän avioliittonsa vaikeuksiin. Parasta on, jos voitte saada aikaan avioeron tai ainakin joitakin epäilyksiä seksuaalisesta moraalittomuudesta. Minun parhaat työntekijäni huolehtivat sitten lopusta.
- Sinun parhaat työntekijäsi? Emmekö me ole niitä?
- No, tavallaan olette, mutta ette milloinkaan ole niin tehokkaita pysäyttämään noita evankelioijia kuin minun parhaat työntekijäni.
- Keitä sinä oikein tarkoitat?
- Kun tieto jonkun evankeliumia julistavan avioerosta, seksuaalisesta moraalittomuudesta tai vastaavasta kantautuu lainalaisten kristittyjen korviin, he huolehtivat lopusta.
- Miten?
- He näkevät tuon elämänalueen synnit anteeksiantamattomiksi. Ja vieläkin pahemmiksi, jos tuollainen eronnut uskova menee uudelleen naimisiin jonkun toisen kanssa. Silloin he ovat valmiita tekemään mitä tahansa estääkseen noita ”langenneita” saarnaamasta ja todistamasta. Silloin unohtuvat kaikki sanat armosta ja anteeksiannosta. Vain sillä on jotain merkitystä, että he saavat estettyä noita onnettomia evankelioimasta ketään. He itse eivät evankeliumia julista ja nuo innokkaat saadaan pysäytettyä. Silloin me saamme rauhassa johtaa ihmisiä kanssamme helvettiin, sanoi paholainen.
- Hienoa, tuo on loistava suunnitelma. Tehdään sen mukaan.

Miten on sinun laitasi sisareni ja veljeni Herrassa? Oletko sinä yksi sielunvihollisen parhaista työntekijöistä? Vai toimitko sinä toisin?




Artikkelit / Raino Mustonen

Missä ovat lampaat
Valmiina kivittämään
Kynttilätarina

Tyhjä Risti, Tyhjä
Mikä on suunta
Sinulle väsynyt
Paholaisen parhaat työntekijät