Elämäni ensimmäiset pennoset ansaitsin kitkemällä voikukkia luokkatoverini kodin nurmikolta, mutta varsinainen työhistoriani alkoi penkkaripäivänä. Toisten juhliessa penkkareitaan, minä oli ensimmäistä päivää töissä Polytypoksen kirjapainolla, jossa tehtiin puhelinluetteloita.
Jo lukion loppuvaiheissa elämään tullut vastuu perheestä ja lapsista ajoi töihin. Oli tehtävä niitä hommia, joita sattui saamaan. Armeijan käymättömälle ylioppilaalle tarjottiin yleensä pelkkiä lyhytaikaisia sijaisuuksia. Niinpä sain oppia suklaamassan keittoa, purukuminkiillotusta, ahtaajan hommia. liikennelaskentaa, rakennusapumiehen tehtäviä ja paljon muuta.
Armeijaan en päässyt alipainoisuuteni takia ja samalla se oli esteenä työnsaannissa, joten kerran sitten tuskaantuneena marssin sotilasläänin esikuntaan, jossa oli menossa jonkin erikoisryhmän kutsunnat ja ilmoitin:
- Tulen armeijaan lokakuussa ja Turkuun, tai en tule koskaan.
Kyllähän minua katsottiin kummastuneena kuin jotain tärähtänyttä, mutta pääsin kuitenkin lääkärin tutkittavaksi. Hän totesi minun voivan säilyttää alipainoni kunnes olisin liian vanha astumaan palvelukseen...
Myöhemmin samana päivänä sain paikan vt. mielisairaanhoitajana. Se tehtävä katkesi harmikseni armeijaan joutumisen vuoksi.
Armeijan jälkeen hain Herran kehotuksesta nuorisonohjaajan paikkaa ja tulin valituksi, koska olin ainut jengityökokemusta omaava hakija. Tuo virka loppui kasteveteen keväällä 1973.
Vesi saattoi todellakin vaikuttaa isoja asioita - meni virka, virkaasunto ja joukko ystäviä, mutta samalla löytyi uusi hengellinen koti Kokkolan helluntaiseurakunnasta.
Vuorossa olivat varaosamyyjän ja varastonhoitajan tehtävät kunnes vuoden 1976 selkäni murtui työtapaturmassa.
Minut uudelleenkoulutettiin sähköasentajaksi, mutta eihän selkä sitä hommaa kestänyt: Sittemmin pääsin vielä koulutukseen ja minusta tuli yo-merkonomi. Tosin tekemäni vapaaehtoisen harjoitustyön ansiosta ajauduin ekonomin tehtäviin yritysjohdon konsulttina.
Sen tehtävän jätin kohtuuttomien työtuntien myötä, sillä minusta oli parempi säilyttää terveytensä kuin vain juosta rahan perässä.
Kaiken tämän sivussa olen vuodesta 1968 lähtien ollut mukana hengellisessä työssä, toisinaan päätoimisesti ja toisinaan taas muun toimen ohessa. Välillä seurakunnan saarnaajana, joko palkalla tai ilman, pitäen tunteja joillakin raamattukouluilla, evankelioiden siellä, missä olen ihmisiä kohdannut ja ollen perustamassa uusia seurakuntia alueille, joilla seurakuntaa ei ole aiemmin ollut. Toisinaan taas on tullut kierrettyä seurakuntia kokouksia pitäen yksinään tai aktioryhmien kanssa. Ja aika ajoin on ollut ulkomaisten vieraiden tulkkausta seurakunnissa, lähinnä eestiläisten, englannin- ja saksankielisten.
Lisäksi erilaisia avustusprojekteja, joissa on etsitty aineellista apua esim. sairaaloille, vanhainkodeille ja muille vastaaville.
Tämä hengellinen puoli on ollut henkisesti sitä kaikkein rikkainta, vaikka ajallisesti ehkä hiukan heikommin arvostettua.
Olen tullut kirjoittaneeksi pari julkaistua nuortenkirjaa sekä muutaman muun käsikirjoituksen lähinnä pöytälaatikkoon. Tälläkin hetkellä on yksi oma kirjaprojekti meneillään ja toinen, jossa teen toisen kirjoittajan tekstiin tarvittavat kielelliset ja muut korjaukset.
